Viikko on ollut aika kiivastahtista hulinaa täynnä, mutta sehän vaan kuuluu asiaan. Kuitenkin olen saanut tehtyä myös vähän kirjan sivuille tulevaa materiaalia toisella kädellä, vaikka se on tarkoittanutkin kohtuullisen pitkiä työpäiviä.
Heti maanantaina istuin suunnitelmani mukaan tekemään sitä Koovee-hyökkääjien esittelysivua. Valitettavasti homma tyssäsi siihen, etten ollut vielä käsitellyt kolmea kasvokuvaa muiden kuvien kanssa yhtenäiselle taustalle. No sain kuitenkin valmiiksi kaksi niistä, Henri Sandvikin ja Kari Lohtanderin. Karin tiedot sain myös päivitettyä sivulle, mutta muuten tiistain tulos jäi aika nihkeäksi. Mikko Sulosen kuvan jälkeen Koovee-kuvat on käsitelty lukuunottamatta muutamaa sellaista pelaaja, jotka ovat pelanneet vain muutaman pelin, ja joiden kuvat tulevat Hannan tekemälle sivulle. Kuten sanottua toisen sivun tiedoissa riittää vielä päivitettävää.
Tiistaina taas otin viimein työn alle aikaa sitten puheissa olleen, Kooveelle tulevan, kehystettyjen valokuvien projektin. Hain kehykset niitä varten ja hyväksytin tuloksen Jartsella. Kyllähän se vielä pientä hienosäätöä vaatii, mutta eiköhän ne loppuviikosta saa valmiiksi. Mutta siihen se ilta sitten upposikin.
Keskiviikkona ajoin töiden jälkeen Vantaalta Pirkkalaan Pingviini-peliä katsomaan, koska olin sopinut Antti-Jussin kanssa, että saisin hänestä ja toisesta maalivahdista, Kristeristä naamakuvat. Antti-Jussi pelasi ihan kivasti, mutta tällä kertaa tulos oli karu 1-10 HC Satakunnalle. Krister oli mukava ja antoi mulle luvan käyttää sitä kuvaa, jonka otin, vaikka ensin oli vähän epävarma onnistuuko se. Sillä kuitenkin oli kiire ja se sanoi, että Antti-Jussia se ei jäisi odottamaan, koska sillä menisi vielä kauan. No… Tosiasiassa Antti-Jussi oli seuraava, joka sieltä lähti, varmaan 5 minuuttia Kristerin jälkeen. Antti-Jussista kuitenkin tuli kuitenkin kiva kuva, mihin olin tosi tyytyväinen. Ylipäätään sekin oli kauhean sympaattinen!
Pelin aikana kohtasin kesän alun suosikkipelaajani, joka oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että minun päätökselläni, toimituksemme siirsi pääpainon pois Pahalammesta, keskeisemmin Kooveeseen. Totta kai Pahalampi ja Players ovat mukana kuvioissa, mutta pääpaino on, meidän omasta aloitteesta ja Kooveen puolelta tulleesta kiinnostuksesta siirtynyt Kooveeseen. Tästä aiheesta kirjoittelen ehkä myöhemmin tarkemmin, jos se tulee olennaiseksi, mutta sanottava tosiaan on, että allekirjoittanut arvostaa Kooveen tapaa tuoda julki kaikki paikat, missä voisimme auttaa.
No mennäänpä takaisin sinne hallille ja siihen pelaajaan… Päässäni muodostunut kuva hänestä oli kesän alussa lähes pyhimysmäisen kirkas, minkä loppu kesä osoitti ehkä aika raskaastikin vääristyneeksi ja tosiaan keskiviikko teki lopulta täydellisen tyhjäksi kaikki hyvät käsitykseni hänestä.
Voi olla, että siihen vaikutti erityisesti se, että kohtasin lauantaina Jari Harjumäen (Kirjoitan sen tarinan taustat myöhemmin, mutta hänen tapauksessa mukava ennakkokäsitykseni osoittautui turhan vaatimattomaksi, Minke on SUPER. <3) ja koska tää ei mennyt yhtä hyvin tän nimeltä mainitsemattoman pelaajan kohdalla. Huomasin syrjäsilmällä, että hän huomasi minut, osoitti sormella ja kertoi jotain vierustovereilleen. No päätin, että kun hän kerran minut huomasi, niin menempä sitten myöhemmin sanomaan moi. No… Hän mulkaisi minua kuin halpaa makkaraa ja nyökkäsi pienesti. Tuli sellainen olo, että taas: ”TYPERYYS MYYDÄÄN HALVALLA, MUT SE TULEE KALLIIKSI!!!” niin kun siinä yhdessä Klamydian biisissä sanotaan. Mutta eihän se väärin ole. Mutta tosiaan sentään se ihminen ei ollut ainut, joka sieltä Kooveelta löytyi…
Niin… siitä lauantaista vielä… Luulenpa, että jokainen, joka tätä lajia on seurannut, on löytänyt matkan varrelta suosikkipelaajia. Itse tosiaan haluaisin kertoa aivan ihanasta kokemuksesta viime lauantailta, kun tapasin tämän kesän ykkössuosikkini. Siitä oli mennyt jo tovi aikaa, kun kyseisen pelaajan näin viimeksi.
Nyt oltiin sitten ystäväni kanssa Kooveen jääkiekkopuolen pelissä bongailemassa tuttuja, joita oli siellä aika paljon. Halli oli kylmä, joten haettiin ennen peliä lämmintä juotavaa, omassa tapauksessani appelsiinin makuista teetä. Olin tietoinen, että suosikkipelaajani saattaisi tulla hallilla käymään, koska siitä oli ollut puhetta kesällä. Peli oli alkamassa varsin pian eikä häntä näkynyt siellä. Yritti vähän alkaa nakerrella, kun yksi huikea maalivahti Playersistä, Antti-Jussi, oli pyytänyt mua käymään Nokialla heidän pelissä ja olisi hirveästi tehnyt mieli mennä mielummin sinne. Siinä sitten teetäni pidellessä totesin, että turha mun on valittaa! Mun paras ystäväni istuu mun vieressäni, me ollaan katsomassa jääkiekkoa ja kaikeksi onneksi mulla vieläpä on teetä! <3 Ja sillonhan se sitten kävi.
Tuttu mies tuli katsomoon ja hymyili mulle. Miten joku, joka täyttää ensi kesänä 40 voi olla niin järjettömän komea? Mahassa keinahti hämmentävästi ja tajusin, että se mukavan lämmin tunne ei johtunut pelkästään teestä. Mulla on aiemminkin ollut suosikkipelaajia. Jotkut niistä kyllä tervehtii mut aina, kun niitä näkee. Ehkä hymyileekin, mutta kukaan ei hymyile niin kun Jari Harjumäki. Jos musta itsestä tuntuu mielettömän hyvältä nähdä sitä, niin siitä näkee, että se ymmärtää sen merkityksen. Mä en itse osaa kertoa siitä merkityksestä, tuskin kukaan osaa, mutta tärkeintä siinä on, että se ymmärtää sen, miten tärkeä se on mulle.
HERRAN JUMALA!! :O ÄLÄ KÄSITÄ VÄÄRIN!!! En minä siitä sillä lailla tykkää kun Victoria Beckham tykkää David Beckhamista! Vähän malttia nyt!! Osaankohan mä selittää tätäkään oikein… Kun joku ihminen näkee maailman hienoimpia timantteja, sille saattaa tulla tunne, että se haluaa omistaa ne ja jemmata itselleen. Mutta vastaavasti toinen voi olla onnellinen, kun se vaan katselee niitä välillä. Hän saattaa jopa vähän pelätä ottaa sellaisia käteensä, ettei vaan vahingossakaan pudota ja särje. Sen ei tarvitse omistaa niitä, mutta se tulee onnelliseksi niitä katsellessaan. Mun elämäni hienoimpia timantteja on Jarin kaltaiset ihmiset. <3
Siitä onnellisesta hetkestä, mikä meinasi olla mulle liikaa pelin jälkeen, en taida uskaltaa kertoa, ettei tule mitään sanomista. Mutta sen kehtaan kyllä sanoa, että Jari on tärkein. 🙂
Jep jep! Mä kerron sit lisää, kun jotain muuta kivaa keksin. Nyt on aika tehdä sitä Kooveen sivua eteenpäin! 🙂
Kivaa loppuviikkoa ja pian käsillä olevaa viikonloppua!
Rollersitar