Viime viikko menikin sitten vähän kiireessä ja muissa puuhissa, kun kirjaa valmistaen, mutta kerrotaan nyt heti alkuun miten mun ensimmäinen projektini, joukkueitten esittelysivut etenee:
– Koovee – maalivahdit ja puolustajat VALMIS
– Koovee – hyökkääjät VALMIS
– Pahalampi – maalivahdit ja puolustajat VALMIS
– Pahalampi – hyökkääjät KESKEN (Naamakuvat ja nimet laitettu paikalleen, värit korjattu muutamaan ruutuun, tilastoja ei vielä aloitettu)
– Players – maalivahdit ja puolustajat EI ALOITETTU
– Players – hyökkääjät EI ALOITETTU
Eli sillä rintamalla riittää vielä muutamaksi päiväksi räpellettävää. Sen jälkeen on ilmeisesti luvassa pieni tauko sivujen tekemisessä, kun on muutto tulossa ja kaikkea muuta elämää mullistavaa, mutta eiköhän sillä ajalla kerkiä parit haastattelut kirjoittaa puhtaaksi ja luetuttaa pelaajilla ja kuvia pitäisi vielä järjestää valtavasti kansioihin, että kyllä tässä vielä puuhaa riittää ennen kuun vaihdetta.
Pakko kertoa viime viikolta pari tilannetta, kun meinasi tulla vedet silmistä töissä. Mun hyvä ystäväni ja työkaverini, joka on auttanut mua valtavan paljon tän kolmen ja puolen vuoden aikana sanoi mulle, ettei mulla tule myöhemminkään olemaan mitään hätää, ulkonäkö kuulemma kelpaa tämmöisenä. Tuli hyvä mieli, kun en edes kysynyt mitään ja se mies vaan tuli tämmöisestä kertomaan! :love: On vaikea ajatella, että kohta se viedään pois mun elämästäni… Tulee ihan helvetillinen ikävä.
Samoin tulee ikävä sitä ihanaa lentokonetta, jota huollettiin viime torstaina. Mut päästettiin mun suosikkikonetyypin ohjaamoon ja meinasi itku tulla. Aikaa on enää puolisen kuukautta olla tuolla ja silti saan vielä pienen hetken muistaa kaikkia juttuja, mitä on tapahtunut. :'( Tuli mieleen se päivä, kun sain ajaa toisen vastaavan koneen ohjainpintoja… ja se kun toi yhden harjottelijani katsomaan sellaista konetta… Tuli mieleen se, kun tehtiin siitä yhdestä koneesta rahtari ja kaikki ne tavalliset huoltopäivät… Huolimatta kaikesta mä olen valtavan onnekas kun olen sen kaiken kokenut ja nähnyt! Jenni <3 MD11 nyt ja aina!
Ja lakataas sitten itkemästä! 🙂 Lauantaiksi mulle oli ihan kivaa puuhaa, kun tulostelin ne Kooveelle tulleet kiitos-kuvat ja niistä tuli ihan kivoja. Sit vaan kuvat kehyksiin ja Ikurin Vireen peliä hämmästelemään! Siellä oli mukavaa! Tuttua Koovee Rollersin porukkaa ja tuli melkein sellainen olo, kuin olisi kesä jälleen. Kuvat kelpasi sellaisinaan, mikä oli hyvä, koska en varmaan olisi kerinnyt tehdä uusia. 🙂 Mutta yllätyksenä tuli kuinka hienosti 3. divisioonan ottelut on niin… Ammattimaisia? Kaikilla oli yhtenäiset peliasut, pelitilanteet tuli kuulutuksina, tulostaululla pyöri kello ja näytettiin maalit, tilastot meni suoraan nettiin! :O Joooojoooo! 😀 Olen seurannut liikaa harrastesarjaa, kun tämmöiset asiat pääsee yllättämään, mutta yllättyminen on niin kivaa, että harrastan sitä välillä! :shout:
Sunnuntaiksi oli sitten luvassa sitä ihanaa harrastetouhua, missä ei tarvitse ihan kaikesta yllättyä… <3 Tykkään siitä valtavasti! Kuvittelin lauantaina jääväni pois sieltä, kun mulla oli ongelmana se, että kamera jäi Vantaalle, niin ajattelin, ettei musta ole mitään hyötyä siellä… Muutenkin kuvittelin, että saatan olla väärä ihminen olemaan siinä touhussa mukana, kun aina sattuu ja tapahtuu kaikennäköistä. Se harha kuitenkin haihtui, kun menin Jauhiaisten ja Arton kanssa pihalle höpöttämään ennen treenejä. Ne on kauhean mukavia kaikki ja heti olin tyytyväinen, että tulin sinne.
Edellisellä jäävuorolla olleet pojat tuijotti mua hyvin erikoisesti… Mä en näytä jääkiekkohuoltajalta! Mutta enpä mää näytä lentokoneasentajaltakaan! Luulen, että olen kitarana viulukotelossa ja aina välillä se aiheuttaa pientä hämmennystä! Mutta ei sen niin väliä! 😀 Harmitti kyllä se kameran matkasta jääminen, kun siellä oli pari sellaista kaveria, joita en ollut ennen nähnyt ja tykkään aina jemmata sellaisista muutaman kuvan varmuuden vuoksi. Mutta ei mulla silti tylsää ollut! Pena antoi mun hoitaa melkein kaikki meidän vähät huoltohommat ja aina siellä oppii paremmin tuntemaan ihmisiä! 🙂
Asiasta kirjahyllyyn olen hämmentynyt parista seikasta, joista haluan kaikesta huolimatta kirjoittaa… Luin tuossa päivänä erään MTV3 Helmi-sivuilta Aikuisen naisen päiväkirja -blogia, joka kertoo erilaisista ihmissuhdeasioista. Siellä sitten puhuttiin siitä, kuinka pitkässä parisuhteessa toisen virheet alkaa vuosien mitaan kuvottaa. Kuvottaa? Itselläni ehkä on pyhä kuva avioliitosta ja parisuhteesta ylipäätään ja luulin, että rakkaus korjaa vuosien mittaan virheet ja tekee niistä vahvuuksia! Itsehän olen tältä osin täysin kokematon! Pisin yhtä jaksoinen seurusteluni kesti puoli vuotta ja siitä on aikaa…? Kolme vuotta? Sen lisäksi olen hämmentynyt siitä, kuinka mitätön asia parisuhde ilmeisesti on ylipäätään. Ei ole mitään väliä kauanko on seurustellut/ollut kihloissa/naimisissa, kun mennään kuitenkin kurkistelemaan aidan toiselle puolelle, josko ruoho olisi vihreämpää siellä ja usein vielä sellaisen naapurin tontille, missä ei edes ole mitään ruohoa! Mitä se rakkaus oikein on? Entä sitoutuminen? Välillä tulee tunne, että ne voi tilata ravintolan ruokalistalta eikä nähdä parisuhteessa. Taidan olla sinkku vielä pitkään… :surprise:
No niin… Taidan ruveta kaivelemaan kuvia tulevaan taskukalenteriini ennen kuin puhun lisää ääliömäisyyksiä. Ajattelin tilata ensi vuodeksi PhotoBoxista tosiaan sellaisen kalenterin, mihin tulee Minken ja muiden suosikkien kuvia, josko talvi ei sitten tuntuisi niin pirun pitkältä! 🙂
Seuraavaan kertaan!
Rollersitar