Juteltiin yhden hyvän ystäväni kanssa rullakiekosta ja sen markkinoinnista tässä taannoin. Se seuraa paljon jääkiekkoa, joten se näkee ne suomalaisen rullakiekon tukena olevat pelaajat tärkeinä mainosvaltteina, mitä ne tietysti onkin. Itse asiassa kun seuraan tätä valmistautumista kansainväliseen turnaukseen, huomaan kuinka hanakasti täällä halutaan uskoa, että ”Minä tuen vain suomalaista rullakiekkoa” –asenne on se ainut oikea.
En voi syytää ketään siitä, koska niinhän se oli omalla kohdallanikin, kun Summer Cupin lähdettiin. ”Ei mun tarvitse olla kiinnostunut kansainvälisestä toiminnasta, meillä on Suomessa niin paljon tekemistä, että jo siinä on liikaa harrastetoimittajalle”. Ja onhan sitä liikaa, ei tässä luultavasti tule paljoakaan tapahtumaan, näiden vuosien aikana, kun tässä puuhaillaan. Kaikki on kotiinpäin, jokainen teko on tärkeä ja se on tehtävä, mutta silti on myös pidettävä jalat maassa ja nähtävä, mikä on todellisuutta.
MLRH Europe on vienyt ja tulee viemään ihmisiä mennessään syvälle rullakiekkoon. Se tapahtuu niin, ettei ihminen heti tajua, että se on tapahtunut. Ensin kiinnostuu yhdestä turnauksesta, jossa on tuttu joukkue tai se pelataan niin lähellä, että sinne on helppo mennä. Jo paikan päälle tullessa, se henki tartuu, koska turnaushallissa se on kaikkialla. Se on kaikissa ihmisissä, on ne sitten pelaajia, tuomareita, valmentajia, toimitsijoita tai mitä hyvänsä turisteja, mutta se henki on kaikissa. Se tulee ilmi tavasta jolla asioita hoidetaan ja kuinka hyvin kaikki asiat on järjestetty. Sitä on hyvin vaikeaa kuvailla, mutta se on jotain uskomatonta ja kaikkien pitäisi kokea se.
Kun itse lähdin viime kesän lopussa Summer Cupiin ajattelin, että on ihan kiva nähdä millaisia joukkueita siellä pelaa, mutta minä olen Koovee Rollersin likkoja, Jari Harjumäen fani ja vuodessa ainoa todella elämisen arvoinen jakso on ne pari kuukautta, kun Suomessa pelataan rullaa. Äläkä käsitä väärin. Nää on edelleen ihan kuningasjuttuja ja niitä, minkä hyväksi tekisin melkein mitä vaan, mutta niitten rinnalle on tullut… Semmoinen rinnakkaistodellisuus.
Alkuperäinen kuvio oli päätynyt muutospaineen alle jo juhannuksena, mitä en todellakaan sillon tiennyt, mutta kaikki lähti ajatuksesta ”Nyt on pakko keksiä jotain jännää!” joka tuli mukavan juhannuspuuhastelun lomassa, enkä tosiaan tiennyt, miten jännää on luvassa. Kirjoittelin MLRH Europen näkyvimmän henkilön, Setti Mularin kanssa ensimmäisiä viestejä juhannuksena. Sillon tehtiin rullakiekko.fi sivustoa, ja sain Sasu Hovilta luvan Setin toivomaan haastatteluun, aiheena MLRH Europe. Pikku hiljaa tulin tietoiseksi, että kyseisestä ihmisestä pitäisi tietää muutakin, kun MLRH Europen kuviot, mutta siihen haastatteluun sitä ei ympätty.
Ja tämä uteliaisuus pisti juttelemaan yhtä ja toista, jälkikäteen voisin veikata, että kesällä 2012 ei ollut montakaan päivää, kun en olisi jotain viestitellyt Setin kanssa. En tiedä, oletteko itse kokeneet, mutta se on uskomaton tunne, kun huomaat, että joku ihminen on juuri sitä, mitä olet neljä vuotta etsinyt. Sitä on alkanut olla varma, että sen löytäminen, mitä etsit, on melkein sama, kun löytäisi yksisarvisen, enkeleitä tai jotain muuta yhtä yliluonnollista, ja siitä huolimatta sä olet ilmeisesti löytänyt sen. Kirjoitettuna tää näyttää hölmöltä, mutta voin vannoa, että mun korvavälissäni se ei ole ollenkaan niin hölmöä.
Tässä kohtaa on sanottava, että tääkin alkoi taas rönsyämään perinteiseksi ajatusvirraksi! 😀 Piti kirjoittaa siitä, miten itse ihastuin kansainväliseen rullakiekkoon ja sitten kirjoitankin yksisarvisista! Näin käy joskus… Mutta jatketaan tarinaa.
Voitte ehkä kuvitella, että oli kohtuu siistiä päästä Summer Cupiin ja kohdata silmästä silmään tää mun esikuvani. Vieläkin, kun nään lentokentillä niitä kävelykiskoja (miksi niitä nyt sitten sanotaan… Liukuhihna? Joka tapauksessa se lattiaa pitkin oleva liukuporras, mitä pitkin pystyy kävelemään kovempaa, jos on kiire.) ajatellen naurulla sitä hetkeä, kun olisin halunnut juosta sitä kiskoa pitkin, koska ne sanoi, että Setti on tulossa sinne aulaan, mihin oltiin maleksumassa. (Mitä nää fanit oikein on nykyään? Häpeisit! 😀 ), mutta koska en ollut liikkeellä yksin, niin päätin, että en voi edes mennä sille kiskolle vaan kävelen joukkueen mukana ihan lattiaa pitkin, koska saan siinäkin poltettua yliaktiivisuuttani. Ja jos olisin nähnyt Setin jo aikaisemmin, voin kertoa, että en olisi muuten pystynyt hillitsemään itseäni vaan olisi aivan varmasti juossut. Voi niitä aikoja.
Summer Cupissa päädyin epähuomiossa syömään ruotsalaisen Marsblade Capitalsin nipun kanssa. Se on sen verran pitkä ja sekava tarina, että voi olla, että kerron siitä toisella kertaa. Vaikka toisaalta tuskin kirjoitan, koska joutuisin luultavasti valottamaan ratkaisujani ja paljastamaan sellaisia ajatuksia, mitkä eivät kestä päivänvaloa. Joka tapauksessa nämä sympaattiset ruotsalaiset otti mut mukaansa syömään ja jutteli hyvin ystävällisesti, vaikka omalta kohdaltani on myönnettävä, että mulla ei sillon ollut yhtäkään yhteistä kieltä heidän kanssaan. Tämän lisäksi he tarjoutuivat tekemään mun unelmastani totta, mikä ei kuitenkaan siinä vaiheessa ollut mahdollista. Koska mun maailmankuvassani ei ollut sopivaa sanaa kuvamaan Settiä ja sitä, miten siihen suhtaudun, nimesin sen lempipelaajakseni. Luonnollisesti meistä jokainen haluaa nähdä lempipelaajansa pelaamassa ja Capitals olisi ollut valmis ottamaan Setin riveihinsä pelaamaan, mutta MLRH:n säännöt kielsi sen vielä sillon.
Siitä tarttui ensimmäinen ulkomaalainen suosikkijoukkue mun listoilleni ja koska Capitals oli lähdössä Saksan Mannheimissa järjestettyyn MLRH Europe -turnaukseen kaksi kuukautta myöhemmin, niin tiesin näkeväni senkin turnauksen paikan päältä.
Kuulin Setiltä etukäteen juorun, että Summer Cupin jälkeen koko MLRH Europen rakenne muuttuisi radikaalisti. Tiedossa oli, että joko koko homma saattaisi mennä turvalleen tai tapahtuisi asia, joka ainakin mun silmissäni oli parasta, mitä eurooppalaiselle rullakiekolle tapahtui. Jos multa joskus kysytään, mikä on ollut harrastetoimittajana hienoin hetki, jonka oon kokenut, niin vastaan luultavasti, että se oli se yö, kun tohon kuvioon tuli ratkaisu. Riitelin Setin kanssa jälkikäteen ajateltuna käsittämättömästä seikasta (mikä hävettää edelleen) ja olin niin vihainen, että olisin halunnut tehdä jotain typerää ja ihan kesken kaiken Setti ilmoitti, että hänet on nimetty MLRH Europen puheenjohtajaksi. Unohdin kaiken. Jos joku olisi siinä kohtaa kysynyt, mitä mä olin hetkeä aikaisemmin ollut tekemässä, en olisi osannut vastata. Herkkänä ja hölmönä ihmisenä itkinkin jonkun verran, koska se oli niin upeaa. Setti muotoili mulle lyhyen parin lauseen tiedotteen rullakiekko.fi –sivua varten. Alkuperäinen tarkoitukseni oli julkaista se aamulla, mutta innoltani en pystynyt nukkumaan, vaan tämä http://rullakiekko.fi/?p=1119 pamahti nettiin vajaa tunti tiedon saannin jälkeen. Se on ainakin hetki, jolloin tiesin saavani julkaista jotain, millä on ihan oikeasti merkitystä.
Tämä tieto myös mahdollisti sen, että Setti pääsi pelaamaan Mannheimin Oktoberfest –turnauksessa, koska kuka sen olisi voinut kieltää. Ja kuka olisi voinut kieltää mua lähtemästä katsomaan. 🙂
Mä jätän tän kirjoituksen tällä erää tähän, koska jos kirjoitan nyt heti kaikista neljästä turnauksesta ja muusta mitä mieleen juolahtaa, niin sitä ei enää kukaan jaksa lukea. Mutta palaan tämän kimppuun jossain vaiheessa. Kiitos mielenkiinnosta!
rollersitar